Huh hellettä ja uimareissuja!

Suomen kesä on kuumimmillaan viimeiseen 50 vuoteen, ja me ollaan nyt jonkin aikaa opeteltu elämään nivelrikon kanssa. Kun me normaalisti lenkkeillään metsässä tai käydään vaikkapa pehmeällä nurmikentällä tottistelemassa, Ykä on oma iloinen itsensä, josta ei koskaan arvaisi nivelten kurjaa tilannetta, ja sydänkään ei ole vihoitellut kertaakaan. Lääkkeen aloittamisen jälkeen on sydän kuunneltu ja sivuääni oli kadonnut, muuta konkreettista muutosta Ykässä ei ole ollut huomattavissa. Näillä helteillä koirien, ja etenkin sydänvikaisen, kanssa ainoa järkevä liikutusmuoto on uiminen, joka onkin ilmennyt aivan äärimmäisen haasteelliseksi hommaksi meidän laumassa nykyään...

Kavala nivelrikko on nimittäin näyttänyt pariin kertaan mahtinsa nyt helteiden aikana, kun uimassa rampataan joka päivä uimisen ollessa ainoa järkevä tapa liikuttaa koirat: pari kertaa hellepäivän uimareissun ja vedessä koheltamisen jälkeen Ykä on vaikuttanut vaisulta ja kipeältä, jolloin olen surutta antanut kipulääkettä tilanteen laukaisemiseksi, ja tilanne onkin saatu menemään ohi hyvin. 
Tavallisten lenkkien jälkeen oireita onneksi ei ole tullut, ja uiminen koitetaankin opetella hoitamaan hiukan rauhallisemmin. Miten, se onkin vielä minulta ratkaisematta, nimittäin koira, joka on koko tähänastisen elämänsä saanut hillua vedessä, noutaa lelua ja hyppiä laiturilta pitäisikin saada toimimaan uimarannalla rauhallisemmin. 

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei auta kuin opetella, ja voin kertoa että kyyneliä asian takia on vuodatettu jo moneen kertaan. 
Ei nimittäin ole kiva rajoittaa toisen riemua, kun rakas haluaisi vain nauttia kesästä ja elämästä, mutta itse tiedän sen johtavan siihen että levon jälkeen minulla on surullisen näköinen koira kotona. 

Ja myöskään käytännössä asia ei ole helppo, nimittäin vajaa 40 kiloista, täysillä riehuvaa ja huutavaa koiraa on täysi työ itse alle 50-kiloisena pitää remmissä/pannassa kiinni ja toiseksi pelkään että hilluva koira satuttaa jo ennestään huonot nivelensä jotenkin. Joten parempi on päästää se vaan irti ja koittaa saada mahdollisimman vähällä riehumisella Ykä kylkiä myöten veteen ja lähettää se siitä vaikka lelua hakemaan. 
Autoon Ykää ei voi jättää siksi aikaa kun Vinski ui, sillä pelkään että se rikkoo itsensä sielläkin yrittäessään tulla häkistä läpi kun kuulee tai näkee Vinskin menevän uimaan. Se huuto ja rieha on melkoista kuultavaa ja nähtävää. 
Yksin olen käynyt pariin kertaan sitä uittamassa, mutta käytännössä siinä alkaa olla ajankäyttö jo niin hankalaa työssäkäyvälle, että ei auta arkisin kuin viedä pojat yhtä aikaa uimaan. Ja tosiaan muut asiat eivät ollenkaan, onneksi, ole niin haastavia, vaan erityisesti nimenomaan tämä uimassa käyminen näiden vesihullujen kanssa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon, että helteet jo loppuisivat, niin viitsisi lenkittää näitä tavallisesti, eikä tarvitsisi pelätä sydänvikaisen kuukahtavan kesken kaiken eikä tapella uimarannalla kuin viimeistä päivää että saa koiran asiallisesti sinne veteen ilman järkyttävää riehumista ja riemua.

Jotain hyvääkin on Ykän tilanteen kanssa elämisestä jäänyt käteen - nimittäin oma tietouteni koirien nivelongelmista, lihaksistosta ja lisäravinteiden vaikutuksista on kasvanut huimasti etsiessäni ja vertaillessani  tietoa ja helpotusta Ykän tilanteeseen.
Viimeisen viikon meillä on ollut vuokralla laserhoitolaite Handy Cure, joka on kyllä osoittanut hyötynsä jo monta kertaa. Rannalla hillumisesta kipeytynyt Ykä on hoidettu nyt viikon ajan kahdesti päivässä laserilla, ja teho on ollut kyllä silminnähtävä! Suosittelen lämmöllä!

Tähän loppuun voin vielä todeta että Vinskille kuuluu tavallista hyvää, se iloitsee jokapäiväisestä uimisesta vähintään yhtä paljon kuin veljensä ja on kasvattanut viime talven surkeiden kelien kutistuttamia lihaksiaan taas kesän aikana aivan silmissä. :)
Me ollaan treenattu tokokokeita varten uimisen ohella (Vinskin vauhtia kun ei helle hidasta) ja ehkä me pian uskalletaan taas käydä koittamassa jossain kokeessa, pystytäänkö me olemaan hiljaa ja nätisti. Raportoin tänne sitten, ainakin treenit on menneet tosi kivasti. 
Mun rakas vinokorva<3 

Loppuun tuttua, tällä kertaa kovin kesäistä kuvasaastetta.

Yllä Vinski odottelee että lelu heitetään sille, alapuolella onnellisesti rantautuneena lelunsa kanssa :)

Alla iloinen uimari-Ykä kerrankin rauhallisena :)

Ihana kesä-Vinski<3

Neiti Haivenkoira Freyakin osui kuvaan

Ykä ilta-auringossa

Rakas kaksikko

Yö-yhtye oli oikeassa - Rakkaus on lumivalkoinen<3

Uuden elämän aloitus

Minusta tuntuu että minun koiraharrastuksessani ja elämässäni on kaksi aikaa; aika ennen Ykän diagnoosia ja sen jälkeen. Tämä uusi, diagnoosin jälkeinen aika tuntuu hirveän pitkältä vaikka kuvausreissusta on vasta vajaa viikko. Murehtiessa aikakin tuntuu pysähtyvän täysin. :( 

Ykän sydänlääkitys aloitettiin viime keskiviikkona, samoin tujumman nivelravinteen syöttäminen. Koska minä ja miesystäväni Osku emme vielä asustele yhdessä, joudumme elämään hieman matkalaukkuelämää, mikäli meinaamme viettää aikaa saman katon alla. Yökylään siis mennään aika usein, ja se tarkoittaa että Ykän lääkkeet kulkevat nyt mukana. Hassua, että minä, joka unohdan jatkuvasti avaimeni, puhelimeni ja muutkin tavarani ties minne, jään lukkojen taakse säännöllisin väliajoin jättäessäni avaimet kotiin sisälle ja itseni ulkopuolelle ja joka viime talvena esim. hukkasin koko lompakkoni kaikkine sisältöineen pysyvästi, olen tähän mennessä orjallisesti muistanut kuskata Ykän lääkkeet mukana.

Ykä syö lääkkeet aina iltaisin ruuan kanssa, ja lääkkeet kulkevat mukana pussissa, jossa on iloisen dinosauruksen kuva. Ironista, Ykä on mun rakas, iloinen "dinosaurus". <3 

Tätä postausta varten Ykä poseerasi dinosauruspussin kanssa, onneksi se ei ole huolissaan asiasta. 

Reipas potilas dinosauruspussin kanssa.

Eläinlääkäri varoitti että sydänlääkkeet saattavat tehdä Ykän väsyneeksi ensimmäisten päivien aikana, mutta en huomannut mitään eroa, vaikka koitin kyllä melkoisesti tarkkailla. Onkohan tämä hyvä vai huono juttu? Parin lääkeliuskan jälkeen on sydänkontrolli, ja samalla ajattelin ottaa Ykälle pistokset cartrophenia niveliä helpottamaan, vaikka Ykä ei vielä oireilekaan päällepäin lonkkiansa. Ei se ainakaan huonoksi voi olla. Palaan asiaan kun ollaan käyty kontrollissa ja tiedetään enemmän.

Jotain positiivista jännittävääkin meille on tiedossa; Vinski nimittäin sai luonnetestipaikan lauantaille. Mukava kun Vinski pääsi varasijalta mukaan, jännittää nähdä mitä pojasta sanotaan, etenkin kun testaajat ovat samat kuin Ykällä aikanaan. :) 

 

Huonoja uutisia lonkkakuvauksissa :(

Hetki on taas siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut. Ja nyt on aihettakin. 
Kaikenmoista on tapahtunut tässä välissä, ollaan käyty Ykän kanssa parissa tokokokeessa toteamassa, että se ei kertakaikkiaan osaa toimia silloin, kun minä jännitän aivan hiestä märkänä ja kauhusta kankeana. Se oli huolenaiheeni vielä viikko sitten; sittemmin huolenaiheet ovat kasvaneet ihan valtavasti. Kävimme nimittäin lonkkakuvissa keskiviikkona.

Tilanne on nyt se, että Ykällä on molemmissa lonkissa nivelrikko, oikea näytti pahemmalta kuin vasen, mutta ei kovin hyvä ole sekään. Lisäksi löytyi spondyloosia lannerangasta ja huomattiinpa operaatiossa vielä lievä sydänvikakin.

Pettymys ja järkytys oli ihan valtava, sillä Ykä on päällepäin ollut ihan oireeton, reipas, iloinen ja hyvinliikkuva koira. Koko maailma meni ihan nurin. Tästä täytyy jatkaa päivä kerrallaan, muuta ei voi.

Lonkat ovat mitkä ovat, selkä samoin. Niihin otettiin tehokasta nivelvalmistetta, jota annetaan Ykälle nyt satsi kerran päivässä ja toivotaan että se pitää nivelien toimintaa yllä mahdollisimman pitkään. Eläinlääkärin kommentti oli, että kuviin nähden lonkat taipuivat yllättävän hyvin, ja koira onneksi on hyvässä lihaskunnossa. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani päätin että lenkkeilyä jatkan normaalisti (eihän koiraa voi pumpulissa pitää) ja vain ylimääräiset hyppyytykset jätän pois. Käytännössä siis harrastukset karsitaan nyt niin että vepe jää pois, ja agia me ollaan onneksi muutenkin tehty vähän vaan huvinvuoksi silloin tällöin vailla mitään tavoitteita, joten sen unohtaminen ei sinänsä haittaa edes. 
Jäljelle jää lähinnä toko ja jälki, joten niillä mennään. Sydänvika on lievää laatua onneksi, mitä todennäköisimmin Ykän vajaa 2 vuotta sitten sairastaman kennelyskän peruja. Siihen koitetaan aluksi lääkitystä, ja kontrollissa katsotaan onko lääkitystä tarpeellista jatkaa. Vika ei vielä toistaiseksi ole kerännyt nestettä, eikä näkynyt mitenkään päälle päin, joten voi olla että lääkityksen vaikutuksia ei päällepäin edes näy.

Järkytyksestä en ole vielä toipunut, kun päällepäin ihan terveen oloinen koira saa tuollaisen tuomion, tuntuu se kuin heitettäisiin saavillinen jäävettä päälle. Itku kyllä tuli. Näillä kuitenkin mennään, kun ei tälle mitään voikaan, ja nautitaan siitä, että koira on oireeton ja liikkuvainen sekä iloinen, koitetaan pitää se sellaisena mahdollisimman pitkään, päivä kerrallaan. Joten pitäkää Ykälle peukkuja, mielestäni se ansaitsee onnellisen koiranelämän kaikilta mahdollisilta osilta, toivottavasti vielä pitkään.

Laiha lohtu tilanteessa oli, että eläinlääkärin kommentoi Ykän olevan "korvien välistä täyttä kultaa" ja niinhän se onkin. On se niin rakas<3 Ajatus siitä, että Ykän elämä todennäköisesti päättyy normaalia koiranelämää aiemmin, aiheuttaa valtavaa huolta ja surua. Miksi näin käy, varsinkin koiralle, joka on niin hyväluonteinen, luottavainen ja ystävällinen? Se jos joku ansaitsisi elää iloista ja onnellista koiranelämää pallolla leikkien. Ei auta, tällä mennään. Ainakin me tiedetään nyt, mitä meillä on vastassa. Silti ajatus siitä, että menetän rakkaan Yogi-karhuni todennäköisesti liian aikaisin nivelrikon takia, vie minulta yöunet todella tehokkaasti. Kaikkeni ainakin koitan tehdä, että Ykän elämä on mahdollisimman onnellinen ja iloinen sekä kivuton niin pitkään kuin suinkin mahdollista.

Valonpilkahduksena oli että Freyan nivelet olivat kovin siivot ja kennelliitossa ne saivat tuomion A/B ja 0/1. Hyvä Frey!

Tänään kävimme ottamassa kuvia ulkona ystäväni Susannan kanssa, tässä muutama nähtäväksi. Ensimmäisessä kuvassa Vinski ja Susanna taistelemassa patukasta. :)

Loppuun vielä kuva kolmesta iloisesta kaveruksesta, vasemmalta Ykä, Freya ja Vinski.

Ärtymystä kotimaisesta koirapolitiikasta

Tämä on tälläinen erilainen päivitys, syynä suunnaton ärtymys kotimaan mediaa ja kukkahattuja kohtaan. Tänäänkin lehtiotsikot kirkuivat, kuinka koira on "ihmisen vaarallisin ystävä" ja MOT-ohjelmassa suurennellaan asiaa oikein viimeisen päälle, niin että saadaan lisää bensaa kukkahattutätien liekkeihin.

Puhutaan eläinajokorteista. Että ihmisten pitäisi suorittaa eläinajokortti, jotta saataisiin koirat asiantunteviin koteihin. Ettei vaan vaaralliset raatelijakoirat syö kukkahattujen lapsia. Mistä media sitten lööppinsä repisi? Samaan aikaan ei läheskään niin luettuna otsikkona, kaukana toisen valtakunnallisen iltapäivälehden nettisivun alareunassa on pieni juttu siitä, kuinka mies pahoinpiteli dobermannia. Koiran korvia ja kuonoa oli viillelty veitsellä, sitä oli hakattu, pidetty nälässä, janossa ja likaisessa tilassa omien ulosteidensa keskellä. Sen päätä oli jopa käytetty tikkatauluna!
Tätä oli jatkunut ties kuinka kauan.

Tästä herää kysymys, että miten helvetissä nuo kukkahatut kuvittelevat, että jotain koira-ajokortteja voitasiin valvoa, kun edes kiduttajilta ei oteta elukoita pois. Tuon koiran kohtaloa kun miettii, niin enpä usko että kyseinen omistaja olisi suorittanut jotain "koira-ajokorttia" vaikka aiheeseen saatavilla olevia kursseja olisi pilvin pimein.. 

Johtopäätös; kyllä tätä asiaa nyt lähestytään vähän väärästä päästä. Että koirathan ne todella ovat vaaraksi meille kaikille..

Kuulumispäivitystä

Viimeksi postasin treenikuvia, ja nyt vähän päivitän näyttelytuloksia. Oltiin siis 12.1. Lahdessa ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina oli Marianne Holm. Minulla esitettävänä oli Ykä ja Freya, joka oli mukana pitkästä aikaa. Vähän jännitti kuinka neiti pärjää tuomarin katselmuksessa mutta se yllätti positiivisesti ja esiintyi ihmeellisen reippaasti. Olin kyllä niin ylpeä molemmista koirista, hienosti esiintyivät, vaikka tuomarille ei kelvannutkaan vajaasta kolmestakymmenestä valkkarista juuri mikään. No, arvostelulaji. :D 
Molempia arvoisa tuomari kunnioitti arvosanalla "hyvä". :D No, eipä Ykällä vielä keltaista nauhaa ollutkaan!

Tälläinen oli Ykän arvostelu: 
"Urosmainen. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään profiili, hieman pyöreät silmät. Pigmentti saisi olla tummempi. Hyvä kaula, rintakehä. Aavistuksen köyristyvä selkä ja hivenen turhan voimakkaasti kulmautunut takaosa. Kovin löysät ja litteät käpälät. Ja etuaskel on valitettavan tehoton, ranteesta ylösnouseva. Väri ei ole enää aivan puhdas."

Ja tälläinen Freyan arvostelu:
"Erinomainen luusto ja oikeat mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Tänään aivan liian laihana esiintyvä, tilanteeseen tottumaton mutta käsiteltävissä oleva narttu. Lievästi kolmiomainen profiili. Hyvä kaula, etuosa tulisi kulmautua voimakkaammin. Ja eturinta on kehittymätön. Takaosa voimakkaasti kulmautunut. Oikea karvanlaatu, väri tulee puhdistua. Edestä ulkokierteinen, takaa ahdas, sivulta riittävä askellus."

Tässäpä muutama kuva reissulta. :)

Vinskin kanssa ollaan ihmetelty sille erään työpäivän aikana ilmestynyttä verikorvaa, joka on ilmeisesti saanut alkunsa leikistä ison pehmo-oravan kanssa. Toistaiseksi korva on pystyssä niinkuin kuuluukin, mutta saa nähdä lurpahtaako se jossain vaiheessa... Eläinlääkäristä annettiin ohjeeksi seurata tilannetta, joten niin minä sitten olen Vinskin kanssa tehnyt. Onneksi paksu korva ei näytä vaivaavan sitä mitenkään. :) Alla kuva, kuten huomaatte, niin Vinskin oikea korva on ehkä hieman nuupallaan, mutta pystyssä kuitenkin.

Loppuun muutama kuva talviselta ulkoilureissulta Vinskistä ja Ykästä. :)

Treeni-intoa

Tämä on vähän tälläinen kuvapostaus. Viime aikoina olen ollut kovasti treeni-intoinen ja hallilla on vietetty pitkät tovit, ei pelkästään itse treenaillen vaan muidenkin treenejä seuraten. Antoisaa oli myös käydä seuraamassa Juha ja Susanna Korrin tottisseminaaria Vaasassa viime viikonloppuna. Lisää intoa siis!

Tässäpä muutamia kuvia treenailuista, kuvista valtavan iso kiitos Tiia Taipaleelle!

Ykä treenailee.

Ja välillä Vinski.

Luoksetulokäskyä odottamassa.

Välillä taistellaan.

Ja seisoskellaan :)

"Seuraa!"

Vinski kiitää kepeillä.

Kontaktit alkaa onnistua! :)

Lähtökuopissa.

Sunnuntaiksi olen keksinyt myös muuta ohjelmaa, sillä lähdetään pitkästä aikaa käymään näyttelyissä, vuorossa Lahden ryhmis Ykän ja Freyan kanssa. Saa nähdä kuinka meidän käy! Koirien puhtaanapitäminen kurakelissä pesun jälkeen on ainakin ollut äärimmäisen haastava tehtävä.. Tulis jo edes 2 astetta pakkasta!