Joulumeininki

Joulu on taas jne. Tultiin koirien (ja Miinus-kissan) kanssa joulunviettoon pohjois-pohjanmaalle tuttuihin maisemiin mummolaan. Tekemistä on ollut niin paljon että ei tätä ihan "rauhoittumiseksi" voi sanoa, mutta kivaa on ollut kaikin puolin. Koirat ovat ainakin saaneet aktiviteettia, kun täällä näitä karvaisia kavereita on enemmänkin. Omien koirien lisäksi joulunvietossa oli tässä porukassa 5 muutakin koiraa, ja näiden kanssa yhdessä ja erikseen on sitten milloin lenkkeilty ja milloin pulkkailtu.. Kivaa on ollut!

Tänään oltiin pulkkailemassa, ja koirat vuorotellen pääsivät koittamaan vetokoiran hommia uusilla valjailla. :) Tähän voisin laittaa muutaman kuvan pulkkailuista sekä eiliseltä metsälenkiltä, kun testattiin yhtä uutta kameraa ja yhtä uutta putkea koiralauman kanssa.. :)

Alla Vinski nauttii talvikelistä, eikä pakkanenkaan haittaa pätkääkään, kun on tarpeeksi kivaa!

Vinski vetokoirana...

Toivo ja Eeka leikkimässä..

Ykä löysi kepin :)

Minä ja pojat.

Toivo.

Vinski kukkulan kunkku.

Talvinen koira.

Vanha kunnon Jepsu. :)

Pulkka-Ykä ja seurue. 

Ensilumi.

Kuten otsikosta huomaatte, edellisestä kirjoituksestani on taas hieman aikaa... :D
Pitäisi kirjoitella useammin, mutta ei muka muista, ehdi ja jaksa. Mutta asiaan. Tässä välissä olen siis ehtinyt käydä Vinskin kanssa tokokokeessa ottamassa kakkostuloksen (koira oli ihmeellisen hiljaa!) ja luonnetestannut Ykän pistein 114++ eli läpi meni ja Ykästä tuli samalla FIMVA! :) Jee!

Tuo tokokoe. Se meni muuten hyvin, paitsi että Vinski oli oma hätähousu itsensä ja mölisi hiukan, mutta muuten sujui hienosti. Liikkeestä seisominen meni nollille, kun koira putosi suorilta jaloilta maahan.. :D Kakkostulos kuitenkin, 152 pistettä muistaakseni. Reipas Vinski, tästä on hyvä jatkaa, etenkin nyt kun tuntuu että pahin ongelmamme, huutaminen alkaa olla selätetty. Kyllähän tuo vieläkin kuumuu ja lähtee sokka irti, mutta huutamista ei esiinny juurikaan enää, vaan se on laimentunut piippaamiseksi ja mölinäksi ja yleiseksi täpinöinniksi. :)
Nyt kuitenkin ollaan alettu treenata niin että teen alkuun huimia käännöksiä koko ajan kuin koiratanssissa ja se jotenkin auttaa Vinskiä keskittymään, joten katsotaas keväällä uudemman kerran. :)

Ja Ykän luonnetesti.. Se meni aika lailla odotusten mukaisesti. Koira oli melkolailla oma itsensä ja musta tuntui että se hämmentyi paljon enemmän mun oudosta käytöksestä (eli siitä että en tehnyt mitään enkä käskenyt senkään tehdä mitään) kuin niistä "möröistä". Tämä näkyy videollakin. Arvosanat olivat siis seuraavat :
I toimintakyky -1 Pieni. Tämä oli mielestäni vähän hassu "arvosana" kun vertaa tuomarin kommenttia, arvosteluohjetta ja lopullista arvosanaa, mutta samapa tuo, siellä se nyt on kuitenkin. Ykä siis pelästyi kelkkaa kunnolla, mutta melko nopeasti meni kuitenkin haistamaan sitä. Videollakin näkyy, että sitten koiralla todella meni pasmat sekaisin kun mun piti jäädä kyykkyyn alkaa houkutella koiraa. Heti kun itse lakkasin kiinnittämästä kelkkaan huomiota, niin koirakin lakkasi pelkäämästä sitä sen kummemmin. Pimeässä huoneessa se meni ensin hajujen perässä keittiön ovelle pummaamaan ruokaa ja sitten vasta tuli katsomaan, että oonhan mäkin siellä nurkassa istumassa hiiren hiljaa. Ei siis tarvinnut kutsua tai muutakaan ääntä pitää.
II terävyys arvostana oli +1 Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Ykä pelkäsi hyökkäävää "ukkoa" mutta kun ihminen muuttui ystävälliseksi, ei Ykä enää muistanut koko mörköilyä.
III puolustushalu oli -1  haluton ja tämä oli aika odotuksen mukainen. Ykä on meidän "laumassa" alin, eli ensin minä, sitten Vinski ja sitten vasta Ykä, eikä sen tarvitse ikinä puolustaa mitään tai päättää mistään. Eli aika odotettu reaktio, että sen mielestä mä saan selvittää välini kaikenmaailman hillujien kanssa, sen ei tarvitse. Toisaalta, aidossa tilanteessa (jollainen ollaan kerran koettu Vinskin ollessa mukana, kun juoppunaapuri meinasi hyökätä kimppuuni ihan tosissaan) Ykä ei haukkunut eikä pyrkinyt pakoon, seisoi vaan mun rinnalla karvat pystyssä ja muristen. Toisaalta, aidossa tilanteessa karjuin itse nielurisat pitkällä ja olin ihan raivona, luonnetestissä vaan seisoin enkä tehnyt mitään. Luonnetestissä "hillujan" lopetettua mörköily Ykä oli heti sen kaveri. :) Aidossa tilanteessa naapuri ei lakannut mörköilyä.
IV taisteluhalu +2 kohtuullinen oli ihan odotettavissa, tosin mut yllätti se että Ykä taisteli kovasta "halosta" niin hyvin, yleensä se tykkää pehmeämmistä leluista enemmän. Mutta hyvä näin.
V hermorakenne +1 hieman rauhaton oli ihan odotusten mukainen.
VI temperamentti +3 vilkas vähän yllätti, olisin itse ajatellut "kohtuullisen vilkasta".
VII kovuus -2 pehmeä. Tästä olisin itse ajatellut että "hieman pehmeä" kun ainakaan arkielämässä tämä ei tunnu mitenkään erityisen pehmeältä, vaan hännän jäädessä hissin oven väliin se ei sitä enää seuraavalla kerralla muista, vaan tunkee taas samalla lailla liian pienestä ovenraosta.. :D
VIII luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin ja niin pitikin!
Laukaukset oli sitten ++ laukauskokematon, aivan odotettu sekin.
Lopputulos  114++ hyv. eli hienoa pieni Ykä!<3

Ylihuomenna on Seinäjoen kv näyttely, ja Ykä menee ensimmäistä kertaa valioluokkaan. Saa nähdä mitä sanotaan. Mutta tähän loppuun kuva ensilumesta ja Ykästä. Vinski näkyy taustalla ojassa nuuskuttamassa jotain, kun se ei malttanut pysyä kuvassa paikallaan.. :D

Agiepistelyä

Tässä ollaan nyt pariin otteeseen viikon sisään päästy agiepistelemään ja molemmilla kerroilla on mennyt hyvin. Viime torstaina oltiin Ilmajoella epistelemässä ja siellä otin molemmille lisästartit mölleissä ja kisaavissa sitten varsinaiset. Mölleissä Vinski teki nollat(!) vaikka radalla oli jopa A, eli kontaktitkin sujuivat ja Ykä oli superhidas, mutta meni muuten hyvin. :) Kisaavissa Vinski oli jo enemmän sokka irti ja nappasi muistaakseni 10virhettä? ja Ykällä oli vaan 5 virhettä ja kolmas sija. Vinski oli neljäs.

Sunnuntaina oltiin Lagun viimeisessä kesäcup-kisassa käymässä ja siellä möllirata meni Vinskiltä hyvin, ja taas otettiin kontaktit niinkuin pitikin. :) Kisaavissa sitten Ykä haahuili miten sattuu ja Vinski oli taas oma, räjähtelevä itsensä, joten ei mennyt niin hyvin. Virheitä tuli, mutta kontakteihin osuttiin taas! :)

Laitan tähän Ilmajoelta pari Taija Linnan ottamaa kuvaa pojista, eli kiitos kuvista Taijalle!

Vinski A-esteellä.

Raketti radalla :)

Vinski madaltuu putkessa :D

Ykä hyppää.

Ykä A-esteellä.

Kiitos kuvista Taija!

Tähän loppuun laitan pari kuvaa rannalta, kun tänään napsin jotain kuvia auringonlaskussa.. Harmittaa vaan kun paras valo oli jo mennyt kun ehdin paikalle ja kuvauskalustoni ei ole kovin valovoimainen... Mutta toivottavasti tunnelma kuitenkin käy ilmi kuvista, vaikka valotus onkin vähän huono...

Huimaa mätsärimenestystä. :)

Viime viikolla käytiin mätsäreissä Ylistarossa, kävin kokeeksi esittämässä mahdollista tulevaisuuden handlattavaa, valkkarivauva Freyaa. Neiti on juuri saanut kaikki tarvittavat rokotukset kuntoon ja toiveena olisi että siitä tulisi ystäväni Heidin tulevaisuuden näyttelykoira (ja toki muutenkin harrastuskaveri). Minut on sitten valtuutettu esittämään tätä neitokaista kehässä ja voi mahdoton, miten voikaan reilu 4kk:n ikäinen pentu olla niin helppo ja reipas! Freya seisoo kuin tatti paikallaan ja juoksee tosi nätisti kehässä eikä mistään ylimääräisestä hääräämisestä ja pomppimisesta ole tietoakaan. Aivan ihana pikkuinen kaveri!

Valkkarikersan ensimmäiset mätsärit olivat siis Ylistarossa, ja ilma oli aivan mahdottoman kurja, tuuli niin että koira melkein lähti mukaan ja sadetta vihmoi taivaalta. Kersa ei vähääkään antanut tämän häiritä esiintymistään, vaan lunkisti nappasi punaisen nauhan, sitten punaisten pentujen voiton ja siihen kruunuksi vielä sitten Best In Show-voiton. Joten olipas siinä voitokkaat ensimmäiset mätsärit neidolla! Ja omistajat sekä handleri olivat äärimmäisen iloisia. :)
Ykäkin oli joukossa, se debytoi lapsi & koira-kilpailussa, ollen lainassa ystäväni Heidin pojalla. Ja hienosti kaksikko selviytyi ensimmäisestä yhteisestä kilpailusta, nimittäin Ykä esittäjineen nappasivat toisen sijan! Loistavaa!

Ja tänään sitten oltiin huvikseen Vaasassa käymässä mätsäreissä, mukana koko valkoinen joukko, vain labbis Milli puuttui porukasta. Ykä ja Riku osallistuivat jälleen lapsi & koira-kilpailuun ja olivat tällä kertaa kolmosia. Tässä vielä kuva reippaasta parivaljakosta, kuvan on ottanut ystäväni Heidi puhelimen kameralla, joten pahoittelen ei-niin-hyvää laatua.

Vanha kunnon mätsärikettu Vinski pääsi pitkästä aikaa esiintymään mätsärikehään ja se ansioituneesti nappasi punaisten isojen koirien voiton! Olin niin ylpeä Vinskistä, kun se malttoi aivan kamalasta innosta ja riemusta huolimatta käyttäytyä niin maltillisesti että tuomarikin hurmaantui täysin. Rakas Touhu-Toopeni!<3

Freya esiintyi jos mahdollista vieläkin paremmin kuin Ylistarossa ja sai kylläkin ihmeekseni sinisen nauhan. Sinisten kehän tämä pieni hurmaajatar kuitenkin voitti ja yllätykseksemme myös siniset voittajat jatkoivat BIS-kehään, joten siinä meillä olikin dilemma, minulla kun olisi kaksi koiraa esitettävänä. No, onhan näistä ennenkin selvitty ja niin tehtiin että Heidi otti Vinskin huomaansa ja minä jatkoin Freyan kanssa. Onneksi Heidillä on paljon auktoriteettia, joten Vinski malttoi pysyä nahoissaan BIS-kehän ajan. Freya esiintyi aivan käsittämättömän varmasti ollakseen niin nuori pentu vielä. Ajattelimme lopulta että tuomarit eivät kyllä sijoita kahta valkkaria BIS-kehässä, mutta niin siinä vaan kävi, että lopulta Freya oli BIS 4 ja Vinski BIS 3. Aivan loistavaa! Vinski olisi tuomarin mukaan voittanut koko homman muuten, mutta esittäjän vaihdos sai sen hieman liian innostuneeksi. Ei sillä väliä, loistava päivä, ei ajettu turhaan Vaasaan! :) Hieno valkoiset!<3

Tässä lopussa vielä Hannun ottama kuva BIS-kehästä, Vinski ja Heidi sijalla BIS 3 ja minä ja Freya sitten sijalla BIS 4. Mahtia!

Savo Show 2012.

Käytiinpäs sitten yhtäkkiä, vihdoin ja viimein, katsomassa että minkäslainen meininki se on Savo Showssa Kuopiossa. Ja oikein hyvä meininki olikin! Me oltiin varattu Tahkolta mökki, joten ajeltiin sinne jo torstaina. Meillä oli mökillä kaikenkaikkiaan 4 valkonaamakoiraa, Ykän lisäksi siis Jara (Kanervakankaan Karan Nuka), Zasu (Cerdau's Sanin-Hattivatti) ja Vilma (Moonscape's Vivacious Vanora). Vinski jäi näyttelyn ajaksi Tonin hoiviin Seinäjoelle, kun ajattelin että sen Touhu-Toopen mukana kuskaaminen voisi käydä hermoille ja jälkeenpäin ajateltuna olikin hyvä etten ottanut Vinskiä mukaan, niin pystyin keskittymään Ykään.

Perille päästyämme pitkän ajomatkan jälkeen koirat painelivat aikansa melkoista romurallia ympäri mökin pihaa, mutta tosi hienosti ne malttoivat rauhoittua illaksi, ja niin me automatkasta väsyneet emännät pääsimme nauttimaan mökistä ja saunomaan. Alla koko koirajoukko mökin pihalla. Vasemmalta Jara, Ykä, Vilma ja Zasu. Kuvan nappasi Vilman emäntä Essi Perttula.

Perjantaina valkkareiden kehä oli merkitty alkavaksi klo 12.30 ja me oltiinkin jo hyvissä ajoin paikalla Sorsasalon raviradalla, jonne mökiltä on n. 40min ajomatka. Mulla oli testikäytössä juuri hankkimani kevythäkki Ykällä, ja tämä osoittautui kyllä oikein hyväksi hankinnaksi. Selvästi huomasi, että Ykäkin tykkäsi mennä sinne rauhoittumaan näyttelyn vilinästä ihan vapaaehtoisesti ja omatoimisesti. Vaikka perjantaille oli luvattu vesisadetta, ei siitä ollut tietoakaan. Ilma oli mielettömän hiostava ja lämpöä oli n.+25 astetta, joten kuumahan siinä tuli, varsinkin kun oli varautunut vesisateeseen ja pukeutunut sen mukaan. Onneksi koirat pääsivät varjoon kevythäkkeihin! Kehiä ei onneksi aivan hirmuisesti tarvinnut odotella, mutta siitä huolimatta Ykä oli kuumuudesta johtuen melkoisen vetelä esitettävä. Uroksia oli perjantaina 17kpl joista 6 avoimessa luokassa. Näistä 2 nappasi Ykän lisäksi ERInomaisen arvostelussa ja Ykä voitti kilpailuluokkansa, mutta ei kuitenkaan saanut SA:ta, tosin syytä en tiedä, miksei saanut. Zasu sai EH ja oli avoimen kilpailuluokan 4.

Nartuissa sekä Jara että Vilma saivat EH. Jara oli luokkansa kolmas ja Vilma ei sijoittunut.

Illalla mökillä taas saunottiin ja päästettiin Jara ja Ykä uimaan. Tässä kuvatodisteita että ainakin Ykä on lätrännyt oikein huolella näyttelypäivän päätteeksi. :)

Ykä menee uimaan kuin kunnon vesipelastuskoiran kuuluukin! 

Jarakin kävi uimassa :)

Mökin terassilla kuivumassa...

Ykä leikki Jaanan kanssa jotain...

Lauantaina kehät alkoivatkin sitten jo aamu kymmeneltä ja sää oli huomattavasti mukavampi kuin perjantaina. Oli lämmin, mutta taivas oli pilvessä suurimman osan aikaa ja Ykäkin jaksoi heti skarpata paljon paremmin. Uroksia oli taas 17kpl, joista lauantaina avoimessa luokassa 5kpl. 2 urosta sai ERInomaisen, joista Ykä oli toinen. Ykä voitti luokkansa myös lauantaina ja sai vielä SA:nkin, joten mentiin sitten vielä paras uros-kehään, jossa Ykä oli paras uros 3 ja sai lopulta sen viimeisen tarvitsemansa SERTin! :) Jee!!

Zasun tulos oli EH ja luokkansa kolmas. Jara sai ensimmäisen ERInomaisensa ja oli nuorten narttujen kolmas ja Jaana oli ihan liekeissä! Vilmalle tuli myös ERI ja sen lisäksi vielä SA, ollen luokkansa toinen. :)

Ylemmässä kuvassa Jara ja Ykä odottelemassa omia vuorojaan ja alemmassa Ykää jo kyllästyttää odottelu..

Illalla käytiin lenkkeilemässä Tahkon rinteillä ja koirat pääsivät näkemään ylämaankarjaa, jota laidunsi rinteessä. Vilma ja Jara haukkuivat kovasti mutta Ykä viisveisasi koko elukasta ensi silmäyksen jälkeen. Illalla vielä napsittiin koirista muutama kuva, joista tuli oikein kelvollisia. Laitanpa tähän muutaman. :) Ensimmäisenä pari rakennekuvaa iloisesta Ykästä. 

En osannut päättää kumman seisomiskuvan laitan tänne, joten laitoin molemmat. Kiitos Essi kuvista!

Ykä iskee silmää tyttöjen keskellä ;)

Sunnuntaina siivottiin sitten mökki ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Kilometrejä tuli viikonlopun aikana yhteensä reilu 1100km, eli melkoisen paljon. Kivaa oli kuitenkin ja saatiin mitä mentiin hakemaan! :)

Kevät ja Tampere KV.

Kevät on tullut! Puut on hiirenkorvilla ja ulkona tarkenee ilman takkia :) Ihanata!

Me ollaan käyty parissa mätsärissä huvikseen tässä lähiaikoina ja vuoron perään on pojat sijoittuneet.. :) Vene on tilattu, joten eipä aikaakaan kun päästään taas vesipelastamaan koirien kanssa. 

Viime viikonloppuna käytiin Tampereen KV koiranäyttelyssä Ykän kanssa ja valkkareita olikin ilmoittautunut hurja määrä, 35kpl! Tuomarina oli hyvin tarkka ja tiukka Tom Kankkonen, jolla kieltämättä oli todella miellyttävä tapa arvostella koirat. SA tippui kahdelle koiralle, urokselle ja nartulle, jotka molemmat olivatkin valioluokan koiria jo valmiiksi. Ykän luokassa (AVO) taisi olla muistaakseni 8 urosta, joista Ykä ainoana sai arvosanan ERI ja myös voitti luokkansa. SA:ta meille ei tippunut, sillä tuomarin silmään Ykä näytti liian keltaiselta, josta tulikin mieleeni että ehkä pitäisi pestä koirat... :D Lähin pesua muistuttava tapahtuma kun on viimekesäiset vepe-treenit... :D

Tässä vielä arvostelu:

"Suuri, keskivoimakas. Hyvä pää ja ilme. Suora, hieman pitkä selkä, hyvät etukulmaukset, voimakkaat takakulmaukset. Yhdensuuntaiset liikkeet. Tasapainoinen liikunta, nostaa hieman häntäänsä. Kellertävää turkissa."

Ja tulos siis ERI AVK1, ja tähän vielä kuva perään.. Esittäjän ilme on taas kohdillaan :D

Laiska kirjoittaja raportoi Vaasa KV:sta.

Tänään oltiin Ykän kanssa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa esiintymässä. Vaasassa tuomarina meillä oli Kurt Nilsson, joka oli todella nopea arvostelujensa kanssa. Kerrankin ei tarvinnut odotella! :)

Aikataulukirjeessä luki että tervetuloa aurinkoiseen Vaasaan. Ja pitkästä aikaa tänään tuli räntää oikein kunnolla! :D Niin alkoi näyttelypäivä, tai oikeastaan ensin vesisateella, kunnes se muuttui räntäsateeksi. On muuten työlästä kuskata valkoinen, semisti pitkäkarvainen koira autolta halliin, kun räntää tulee ja maa on kurassa enkä kyllä jaksa kantaakaan tuota Ykää. No, melko puhtaana selvittiin sisälle. Siellä oli tiedossa uusia haasteita kun Jaralla oli juoksut ja tottakai tärppipäivät ja Ykä miehisenä miehenä oli täysin ihastuksissaan..

Kehässä Ykä malttoi olla kuitenkin ihan hienosti ja tuloksena oli lopulta AVO ERI 2 SA PU 2 VASERT VARACA! :) Taitava pikkuinen Ykä<3

Vähän meidän kehän jälkeen yleisöä "viihdytettiin" vielä palohälytyksellä, kun jostain syystä joku älypää oli rikkonut palohälytyssysteemin lasin ja koko Botniahalli evakuoitiin.. Huh, parituhatta koiraa ja ihmistä kun virtaa ulos hallista niin siinä sitä onkin... Onneksi ei kauaa tarvinnut olla ulkona, kun päästiin takaisin sisään. Perään tuli vielä toinen hälytys, mutta silloin useimmat eivät enää poistuneet hallista. Linkki uutiseen http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012041415452209_uu.shtml

Laitan arvostelun vielä tähän loppuun, elikkäs...

Vaasa KV, 14.04.2012 Kurt Nilsson
"Maskuliininen. Erinomainen pää ja ilme. Erinomainen kaula. Hyvä selkälinja. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä rinta. Hyvät kulmaukset, raajat ja käpälät. Hyvät liikkeet. Riittävä väri."

AVO ERI 2 SA PU 2 VASERT VARACA

Studiokuvat vihdoin.

Oho, enpä ole muistanutkaan kirjoitella hetkeen.. :D 

Tässä välissä on keritty käydä muutamat agiepikset, agiviikonloppu seminaarin merkeissä ja ihan vaan hommailla arkisia asioita. Kevät tulee sitä tahtia että joka paikassa on märkää ja kuraista ja koirat on sitten sen näköisiä myös aina ulkoilun jäljiltä. Pikkuhiljaa tosin alkaa sulia ja kuivia paikkojakin löytyä. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

Tänään sain pojista vihdoin kauan odotetut studiokuvat, jotka siis menevät myös Top Caniksen mainoksiin. Laitan ne nyt tännekin kaikkien ihailtaviksi. Kuvat on siis otettu Studio Streetin studiolla Jalasjärvellä ja kuvaajana toimi Petri Olli. Kiitokset vaan Top Canikselle ja Studio Streetille tosi kivasta kokemuksesta! :)

Ja tähän loppuun vielä kotoisampi, tosi veikeä kuva pojista :) Kuvan on ottanut ystäväni Milcho.

Mainosmallien studiokuvaus. :)

Viikonloppuna kuulin ohimennen agiepiksissä ihmisten juttelevan jostain Studio Streetin koirakuvauksesta ja höristin korviani; päätin että otan selvää asiasta. Kotona sitten etsinkin tietoa facebookista ja googlesta ja naamakirjassa olikin firman sivuilla ilmoitus, jossa haettiin koiramalleja Top Canis-koiravarustevalmistajalle mainoksiin. Ja minähän tietenkin taiteilin sähköpostin sinne ja liitin mukaan vielä kolme kuvaa pojista, yhden molemmista sekä yhteiskuvan.

Ja kappas; saatiin vastaus ja päästiin mukaan! :) Yhteydenottoja oli kuulemma tullut noin 80kpl joista sitten oli 8 koiraa valittu kuvattaviksi, ja molemmat pojat siis pääsivät mukaan!

Tänään oli sitten jännä päivä kun ajeltiin studiolle nakit ja lelut sekä harja mukana. Vastaanotto oli oikein mukava ja ammattimainen ja ihmeekseni koirat käyttäytyivät vielä odotettuakin paremmin! Niitä ei pätkääkään häirinnyt välkkyvä salamavalo, liukas kangasalusta eikä liukkaat laminaattilattiat. Hienosti ne myös malttoivat pysyä paikallaan kuvattaessa ja antoivat käännellä itseään ihan miten vaan. :) Olin niin ylpeä Vinskistä ja Ykästä!

Pojista otettiin kuvia kaksien erilaisten valjaiden kanssa, Ykän päällä oli ruskeaa ja sinistä ja Vinskillä vihreää. Lisäksi kuvattiin neljän eri kaulapannan kanssa, ja kahdella eri taustalla. Enimmäkseen poikia kuvattiin yhdessä, mutta molemmat pääsivät myös yksin kuviin. Ja tuloksia pääsi alustavasti jo katsomaan heti; ja kyllä vaan ne näyttivätkin superhienoilta!  :) Studiovalo sai pojat näyttämään entistäkin valkoisemmilta ja yksityiskohdatkin piirtyivät supertarkasti kuviin. Ihan mahtava päivä! :)

Mainoskuvien on siis tarkoitus mennä ainakin erilaisiin lehtiin, esitteisiin ja myymälöihin, joten saa nähdä missä ensin voi bongata Vinskin tai Ykän naaman, parhaimmassa tapauksessa molemmat pojat, sillä suurin osa oli yhteiskuvia! :)

Kiitos Top Canis ja Studio Street kivasta päivästä!

Talavicup ja nappisuoritus!

Tänään käytiin epävirallisissa agilitykisoissa, jotka olivat siis osa Lagun jokavuotista Talavi-cupia. Molemmat pojat osallistuivat, Vinski varsinaisella startilla ja lisästartilla ja Ykä sitten pelkällä varsinaisella startilla. Satu oli Jepin ja Toivon kanssa myös mukana menossa, Toivo varsinaisella ja lisästartilla ja eläkeläinen Jepi sai osallistua pelkällä lisästartilla sekin mölliluokkaan. Minua itseäni olisi hivellyt osallistua jo siihen kisaavien luokkaankin poikien kanssa, mutta kun oli kylmä päivä ja möllit saavat aloittaa, laiskuuttani osallistuin mölliluokkaan.. Sitä paitsi mölleissä olen cupin aloittanutkin marraskuussa joten hyvä näin.

Rata oli oikein kiva, ja siinä oli onnekseni aika vähän kohtia, joissa Vinski olisi päässyt ihan täysin käsistä. Suoraa oli paljon mutta se ei meille ole ongelma, kun Vinski kuitenkin irtautuu niin pitkälle kuin ohjeita piisaa. Ykä taas on vähän kädestä pidettävä versio joten sen kanssa tulee lähinnä aikavirheitä.

Ensimmäisen radan Vinski suorittikin aivan mahtavasti - varmaan koskaan meillä ei ole mennyt agilityrata noin hyvin! Se ampui ihan täysillä radalle muttei kuitenkaan karannut käsistä vaan malttoi kuunnella ohjausta ja niin siinä kävi että tehtiin hieno nolla! :) Ihan mahtavaa! Lisästarttiin mennessä Vinski tosin ehti sitten kerätä kierroksia siihen malliin että meno oli jo paljon päättömämpää ja saatiinkin pari virhettä, sekä A:n että puomin alastulokontaktit olivat haave vain ja viimeinen este meni aivan överiksi. Vinski siis karkasi puomin kontaktilta, se kirjaimellisesti lähti kuin nappi housuista ja sinkosi edessä odottavalle hyppysuoralle ja melkein kaatoi koko viimeisen esteen mennessään.

Ykä taas oli oma itsensä, iloinen ja vähän turhan rento, mutta hienosti se suoriutui radasta kuitenkin. :) Reipas pikkuinen Ykä!

Toivolla meni aivan överiksi, siltä karkasi ihan täysin mopo käsistä heti kolmosesteellä joka oli siis A. Ja Jepi oli varma oma itsensä. 

Lopputulos oli se, että Vinski suoriutuimaximöllien kakkoseksi nollaradalla ja ajalla 29,47! Se jäi siis voittaneesta bortsusta vain karvan verran! Ihanneaika radalla oli siis 50 sekuntia. Lisästartista Vinskin tulos oli 32,35 sek ja 20 virhettä armottoman koheltamisen seurauksena. Ykän lapussa on tulos 56, 28 sek ja 15 virhettä kun aikavirheitä ei laskettu. :)

Koirat yhdistävät :)

Eilen olin taas poikien kanssa varmaan pari tuntia koirapuistossa.. 

Oli aika kova viima ja lunta satoi, kuten nytkin, niin ei oikein mitkään harrastuksetkaan jaksaneet kiinnostaa. Niinpä vaan seisoskelin koirapuistossa ja annoin koirien resuta muiden kanssa. Siinä taas tapasin ainakin 4 uutta ihmistä ja kaikkien kanssa tuli juteltua pitkät tovit koirista ja vähän muustakin, ja kun lähdin kotiin niin mieleen tuli, että kyllä ne koirat vaan yhdistää sellaisiakin ihmisiä yhteen, ketkä eivät muuten välttämättä toisilleen edes menisi juttelemaan.  Kun mietin omaakin kaveripiiriäni, niin kyllä siinä lopulta on aika paljon sellaisia ihmisiä, joihin olen tutustunut pelkästään koirien kautta tai ainakin aloittanut koirien avulla ja nyt ollaan ihan muutenkin tuttuja ja tekemisissä.

Ensinnäkin koirieni kasvattajat, mutta varsinkin monet arkipäivän tutut. 

Yleensä tuttavuus on alkanut esim. mätsäreissä, joissa on kilpailtu samoissa luokissa ja  sitten on myöhemmin nähty tokossa, agilityssä ja kaikenlaisilla kursseilla sekä virallisissa näyttelyissä. Tutut ihmiset tekevät koiraharrastuksesta vielä mukavampaa ja siinä yllättää itsensä tutustumalla todella erilaisiin ihmisiin, joita silti koirat yhdistävät. 

Itse olen saanut koirien parista hyvänpäiväntuttuja, mutta myös ystäviä, joiden luona kahvitellaan, grillaillaan ja jopa varaillaan yhteisiä mökkejä kesän koiratapahtumiin. Rikastuttaa elämää, kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä ja heidän kanssaan kestää ne pettymyksen hetket paremmin ja voiton hetket tuntuvat entistäkin makeammilta kun ympärillä on porukkaa, joka ymmärtää ja kannustaa, ja kaikin tavoin elää sitä samaa maailmaa. :)

Joskus kun oikein pännii, on ihana törmätä tuttuun koiraihmiseen, joka ymmärtää sinua juuri sillä hetkellä.

Muistan kuinka Tuurin näyttelyissä kehän jälkeen hirveässä tuulessa ja sateessa raahasin Ykää, tavaraa täynnä olevaa reppua, retkituolia ja vilttiä ja kiroilin kurjaa keliä ja tavaramäärää, kun huomasin pari koiratuttua raahaamassa samanlaista romuläjää vastakkaiseen suuntaan. Pieni hetki, kun sanottiin heit ja vaihdettiin muutama sana kehistämme, ja heti oli parempi mieli. Jotenkin koin etten ollut ainoa hullu joka kaatosateessa hinaa hirveää tavaramäärää ja koiraa ja vieläpä maksaa itsensä siitä kipeäksi. :D

En voisi kuvitella että joku ei-koiraihminen ymmärtäisi huoleni puuttuvasta hampaasta, laskeutumattomasta kiveksestä ja nauraisi myötätuntoisesti tarinalleni, kun kerron että koirani oli oksentanut kämpän täyteen keltaista vaahtoa ja käpyjä kun tulin koulusta kotiin. :D Koiraihminen ymmärtää.

Uusia tuttavuuksia voi saada jopa virtuaalimaailmasta, koirafoorumeilta. Parikin ihmistä ovat alunperin olleet minulle tuttuja vain nettifoorumien koirakeskusteluista ja sitten onkin hauska huomata jossain tapahtumassa, että kappas, tuo ihminen ja koira ovat jo kuvasta tuttuja ja nimikin on sama. Sitten vaan reippaasti juttelemaan. :) Lisäksi pari tuttua olen saanut ihan koirieni sisarusten kautta. :)

Terkut vaan kaikille koiramaisille tutuille, joita vuosien varrella on tarttunut matkaan mätsäreistä, näyttelyistä ja erilaisista harrastuksista! :)

Aiemmin muuten kirjoitin noista agiepiksistä, eli ns. "kinkunsulatuskisoista". Ne meni mun osalta aivan pipariksi, kun Vinski oli alkuun niin kuumana ettei se kuunnellut ohjausta pätkän vertaa vaan paineli vaan hurmiossa ympäri rataa ja meni esteitä ihan mieleisessään järjestyksessä vailla aivotoiminnan hiventäkään. 

Ykä oli reipas, mutta muutama virhe tuli kuitenkin. Silti, olin todella tyytyväinen Ykän suoritukseen, sillä se teki parhaansa ja mokat oli mun kun en ohjannut tarpeeksi tarkasti. Ihana Ykä. Ja hetkellisesti tuntui Vinskin osalta että olisin ollut valmis kuristamaan sen höyrypään sinne radalla.. :D 

Kunnes tuli koiranvaihtoluokka.

Koiranvaihtoluokassa siis ideana oli, että sinne ilmoitetaan koira ja ohjaaja ja sitten arvotaan että kuka ohjaa ja kenen koiraa. :D Kivaa! Itse sain ohjattavakseni Ninni-bortsun, joka oli ihan liian herkkä mulle, tuntui että koira on kuin liukas saippuapala, mistä ei saa mitään otetta! Taitava koira, mutta mä en osannut ohjata sitä pätkääkään. Ennen luokkaa mietin, että voi sitä parkaa joka saa suoraa huutoa karjuvan ja hädin tuskin nahoissaan pysyvän höyrypää-Vinskin ohjattavakseen. Arvonnassa kuumakallen nimi luki Jennan lapussa ja ehdinkin jo esittää osanottoni Jennalle, jolla itsellään on siis muutama cavalier. Ajattelin että tyttö taitaa järkyttyä pahemman kerran kun joutuu radalle Vinskin kanssa, etenkin kun se ei ikinä vielä ollut käyttäytynyt noin ääliömäisesti agikisoissa. 

Mutta, mutta.. Jennahan ohjasi Vinskiä todella hyvin (vaikka sanoikin sen olevan "hieman" erilainen verrattuna hänen omiin koiriinsa) ja Vinskikin suvaitsi käyttäytyä hieman rauhallisemmin, johtuen sitten oudosta ohjaajasta joka eittämättä vähän hämmensi koiraa tai kahdesta aiemmasta radasta, jossa tämä urpå oli jo saanut purkaa itseään hieman. Lopputuloksena oli, että Jenna ohjasi hienosti Vinskin maxiluokassa voittoon! :) 

Huippua!